"Pendolino Punakuono onpi juna nimeltään"

Helsingin Sanomat   KOTIMAA 2.12.2005


[Etusivu]   [Artikkelit]   [Kuvastot]   [Linkit]

Oiko ry:n junapikkujoulussa juhlittiin nopeutuvaa työmatkaa

HELSINKI - LAHTI

  "Ei itkeä saa, ei meluta saa, oikorata näkyy ikkunan taa", raikaa laulu Helsingistä Lahteen matkaavassa
intercityssä. On torstai-ilta ja lahtelaiset pendelöijät palaavat kotikonnuilleen.

  Intercityn kakkoskerroksen vaunuosastossa eivät kuulutukset häiritse. Kun konduktööri tulee vaunuun, rahastettavia on vain yksi - täysin satunnainen matkaaja. Kaikki muut ovat kuukausikorttilaisia ja heillä on erivapaus vaimentaa kuulutukset.

  Kerran vuodessa heillä on myös erivapaus ripustaa jouluvalot hattutelineisiin ja nauttia kuohujuomasta junassa. Juhlailmoitus on kuskattu etukäteen konduktöörien ilmoitustaululle.

  Riihimäellä muovilaseja on kohoteltu jo useampia ja joulupukki on lahjat jaettuaan häipynyt Riihimäen yöhön.

  Taas lauletaan vakimatkaajien omasta monisteesta: "Pendolino Punakuono onpi juna nimeltään, ei ole vauhti huono Pendolino junan tään..."

  Ikkunan takana vilistää lumivalkoinen postikorttimaisema. Vaikka maisema onkin kaikille tuttu, sitä on pakko välillä pysähtyä ihmettelemään.

  Lahtelaisten sukkuloijien perustamalla Oiko ry:llä on syytäkin juhlia. Uusi ja puolisn tuntia nopeampi työmatka on luvassa ensi syksynä. Vähitellen nuori yhdistys on saanut myös ääntään kuluviin.

   Esimerkiksi Oikon hiljakkoin laatima Lahden ja Helsingin välin aikatauluehdotus on luvattu ainakin lukaista VR Oy:ssä.

  Mutta on matkan nopeutumisesta haittaakin. Puheenjohtaja Kai Vehmersalo muistuttaa murheellisena, että ensi vuonna pikkujoulut ovatkin sitten paljon lyhyemmät.

  "No voidaanhan me ajaa vaikka Kouvolaan ja takaisin", joku keksii.

  Monille vakimatkaajista työmatkan lyheneminen lisää vapaa-aikaa tuntuvasti.

 Talousjohtaja Heikki Honkanen ja liikennetekniikan professori Tapio Luttinen käyttävät viitisen tuntia päivittäiseen työmatkaan. Luttinen jatkaa Helsingin keskustasta bussilla Otaniemeen, Honkanen Tapiolaan.


  Pikkujoulutunnelmissa työmatka ei kirvoita keneltäkään kirouksia. "Tämä työmatkakin on arvokasta aikaa", Luttinen pohtii. Vielä en ole ehtinyt edes toteuttaa haavettani eli lukea junassa kaunokirjallisuutta."

  Honkanen on jo päässyt kirjallisuuden makuun. Hän nauttii matkoilla äänikirjojen kuuntelemisesta. "Viimeksi tuli kuunneltua Agatha Christien dekkareita."

  Lahden asemalla pendelöijät eivät suinkaan kiiruhda väljiin ja edullisiin koteihinsa, vaan  jatkavat pikkujouluja asemaravintola Pölkyssä.


  Merja Ojansivu


HELSINGIN SANOMAT

Oiko ry Pikkujoulut junassa

VAKIMATKAAJIEN ÄÄNI


  Noin kaksi tuhatta lahtelaista tekee päivittäin - tai lähes päivittäin - työmatkaa Helsinkiin. Heistä noin 70 prosenttia kulkee omalla autolla ja loput joko bussilla tai junalla.

   Koko Päijät-Hämeestä pääkaupunki seudulla käy töissä noin 3500 ihmistä. Heistä arviolta 2 500 kulkee omalla autolla tai kimppakyydillä.

 Noin 350 sukkuloijaa tekee työmatkaa pääkaupunkiseudulle junalla. Aamuvarhaisella ja iltahämärissä samoissa junavuoroissa kulkevat työmatkalaiset perustivat 2004 oman yhdistyksen, Oiko ry:n.


   Sukkuloijien oma yhdistys pyrkii helpottamaan pitkän työmatkan riesoja lobbaamalla omia näkemyksiään VR Oy:n ja muiden liikennevaikuttajien suuntaan.

  Yhdistyksen puheenjohtajan Kai Vehmersalon mielestä yhteriskunnan on tuettava niitä, jotka ovat  valmiita tekemään pitkääkin työmatkaa.

  Oiko ry:n laskelmien mukaan kiskoille voisi siirtyä oikoradan valmstuttua jopa tuhat uutta työmatkalaista, jotka nyt kulkevat henkilöautoilla.

  Jos junavuorojen tarjonta on tarpeeksi tiheä aamuin, illoin ja lipun hinta kohtuullinen, matkustajia varmasti siirtyy kiskoille, Vehmersalo uskoo.  "VR:n on nyt osattava pelata korttinsa oikein."

  Oikoradan liikenteen alkaessa ensi vuoden syyskuun 3.  päivänä matka-aika Lahden ja Helsingin välillä lyhenee nykyisestä tunnista ja 21 minuutista 45-50 minuuttiin.

  Merja Ojansivu
 


HELSINGIN SANOMAT


[Etusivu]   [Artikkelit]   [Kuvastot]   [Linkit]

Tämä kirjoitus on julkaistu  Helsingin Sanomat -lehdessä 2.12.2005