Lahti liian iso kaupunki ohitettavaksi

Uusi Lahti,  6.9.2006


[Etusivu]    [Artikkelit]    [Kuvastot]    [Linkit]


   Uuden Lahden viime keskiviikon pääkirjoituksessa kerrottiin, miten Keravan - Lahden oikorata lopulta valittiin vaihtoehdoksi, kun pitkään oli suunniteltu nopeamman ratayhteyden tekemistä Helsingistä itärajan yli. Asia oli tietenkin esillä perjantainakin 1.9.2006, kun avajaisjunamatka Helsingistä Lahteen tehtiin.

Liikenne- ja viestintäministeriön ylijohtaja Juhani Tervala kertoi, että Paavo Lipposen hallitus teki tämän valinnan juhannuksena 2001 siksi, että Lahti oli liian iso kaupunki ohitettavaksi tässä hankkeessa. Rata Helsingistä Porvoon kautta Kouvolaan olisi tullut vieläkin oikoisemmaksi, mutta kun rata tehtiin Lahden kautta, saatiin oikaisusta isompi hyöty.

Jos oikorata olisi vedetty suorinta reittiä Kouvolaan, olisi Helsingin - Kouvolan välinen matka kestänyt vain 12 minuuttia vähemmän kuin nyt Lahden kautta. Hyöty olisi ollut liian vähäinen, koska uutta rataa olisi pitänyt rakentaa melkein kaksi kertaa enemmän kuin millä nyt selvittiin.

Oikorata tuli maksamaan 331 miljoonaa euroa, mistä EU-tuen osuus oli 20 miljoonaa euroa. Tervalan kertoman mukaan tämä investointi maksaa itsensä takaisin 15 vuodessa.

Tällaiset laskelmat perustuvat ns. kustannus/hyötysuhdelukuun, joka oikoradan osalta on noin 2. Lahden tulevan eteläisen kehätien kustannus / hyötysuhde on tätäkin suurempi, joten junanlähettäjänä perjantaina toiminut liikenneministeri Susanna Huovinen saa panna pökköä pesään tämänkin hankkeen kanssa.

Nyt kun Susanna Huovinen nosti puolivirallisen tieministerin Mauri Pekkarisen kanssa nelostien parantamisen kiireellisyyslistan kärkeen (Jyväskylän maalaiskunnasta Heinolaan), on Lahden kehätien vuoro. Lahden kansanedustajien on tässä oltava yhtä aktiivisia kuin olivat oikorata-asiassa.

Uuden Lahden pääkirjoituksessa viikko sitten kehuttiin jo Timo Ahosta, Heino Avikaista, Eino Kallista ja Seppo Välisaloa. Viime viikolla ilmestyneestä Pertti Punkamaan oikoratakirjasta selviää, keitä muita lahtelaisia puuhamiehiä kannattaa kiitellä oikoradan saamisesta: virkansa puolesta hyvää työtä tekivät mm. Päijät-Hämeen liiton Leo Barman ja Pekka Hopeakoski, kaupunginjohtaja Kari Salmi sekä Lahden kauppakamarin silloinen toimitusjohtaja Juhani Vaulo.

Kokonaan uutta rataa on nyt 63 kilometriä. Matka Lahdesta Helsinkiin lyheni 26 kilometriä.

Automies kun enempi olen, niin sitä vain ihmettelen, että tasaista on matkanteko. Juhlajunan huippunopeus oli perjantaina 220 km/t, eikä kahvin pinta edes värissyt.

Olen kaksi kertaa ajanut autolla yhtä lujaa, mutta molemmilla kerroilla oikeastaan jäljestä päin hirvitti, että mitä jos jotakin yllättävää olisi sattunut - vaikkapa laitevika autossa tai hirvi.

Hienoa on nykyinen junatekniikka. Että saadaan näin tasainen kyyti, vaikka ei ole edes kumipyöriä. Minkähänlainen jousitus Pendolinossa on?

Eikä 220 km/t ole edes huippu. Ratahallintokeskuksen ylijohtaja Ossi Niemimuukko kertoi, että koeajoissa ennen viime viikkoa Pendolinolla ajettiin 240 km/t. Pelivaraa on oltava; jos vaikka joskus ollaan aikataulusta myöhässä, niin kuskilla pitää olla mahdollisuus kiertää vielä turboruuvia.
Jossain maailmalla luotijunien nopeus on jopa 400 km/t.

Väkisin joutuukin nyt ajattelemaan, että ei juna olekaan pelkästään maalaisten ja köyhien liikenneväline. Näin se joskus aikaisemmin oli. Kun henkilöautokin oli keksitty, niin ketkä nyt junilla tai linja-autoilla viitsivät körryytellä.

Minäkin pikkupoikana kävin isän kanssa asemalla katsomassa höyryvetureita, mutta ei tullut mieleenkään, että olisi mummolaan tai Suomi - Ruotsi -maaotteluun lähdetty junalla.

Nyt 48 minuuttia Lahdesta Helsinkiin on kuitenkin sellainen juttu, että varmasti tulee Pendolinolla ajettua.

Meitä tottumattomia joukkoliikenteen käyttäjiä neuvoi Krisse Salminen perjantaina Mäntsälässä pidetyssä juhlatilaisuudessa: ”Muistakaa ostaa matkalippu kondiittorilta”. 

. . . . . . . . . .

Kari Naskinen, Uusi Lahti

Uusi Lahti viikkolehti

[Etusivu]    [Artikkelit]    [Kuvastot]    [Linkit]

Tämä on julkaistu Uusi Lahti lehdessä 6.9.2006