Tekniikan kanssa tappeleva VR unohtaa asiakkaansa

[Etusivulle]   [Artikkelit]    [Kuvastot]   [Linkit]  


Helsingin Sanomat PÄÄKIRJOITUS  10.11.2006

  Tekniikan kanssa tappeleva VR unohtaa asiakkaansa

    Vaikka VR:n omien tilastojen mukaan suurin osa junista kulkee aikataulujen mukaisesti, liian monien lähijunaa käyttävien ihmisten arkikokemus on toinen. Sen näkee esimerkiksi, kun lukee Helsingin Sanomien verkkosivuilla käytyä keskustelua (www.hs.fi). Lähes jokaisessa viestissä puretaan katkeruutta VR-Yhtymää kohtaan, ja ironiaakin viljellään. "Ei hätää. Asiat saadaan kerralla kuntoon kun liikenneministeri tapaa pian vastuulliset ja saa VR:ltä ja Ratahallintokeskukselta kattavan ja puolueettoman selvityksen aikatauluongelmista", kirjoitti nimimerkki Lähijunakyytiä vuodesta 1974.

   Syntyy vaikutelma, että ihmisten luottamus VR-Yhtymään ei ole enää samalla tasolla kuin oli ennen yleinen luottamus Valtionrautateihin.

   Lähijunien myöhästelyyn on useita syitä. Ensinnäkin liikenne radoilla on lisääntynyt. Junia liikkuu enemmän kuin koskaan, ja sen vuoksi radat ovat kovassa käytössä.  Kun yksi juna syystä tai toisesta myöhästyy, muukin liikenne helposti kärsii. Liikennettä on lisännyt KeravanLahden oikorata, jonka seurauksena aikatauluja on nopeutettu ja junien kääntymisaikoja lyhennetty.

 Näin liikennepalapelissä on yhä enemmän palasia, joiderypitää sopia yhteen. Ratahallintokeskuksen mukaan pahin pullonkaula on Keravan tienoilla, jonne pitäisi saada lisää raiteita. Se ei kuitenkaan nopeasti tapahdu, sillä edes lisäraiteiden suunnittelutyötä ei ole vielä aloitettu.

  Pääradan lähiliikennettä rasittaa tietenkin myös kaukoliikenne. Kun kaukojuna on myöhässä, lähijuna on joutunut odottamaan. Nyt VR on päättänyt muuttaa tätä tärkeysjärjestystä. Riihimäeltä tulevalle lähiliikenteelle annetaan tästä lähtien etuajo-oikeus. Myös tavarajunia yritetään siirtää pääradalta oikoradalle, mutta ongelmana on uusien aikataulujen sovittaminen asiakkaiden tavaravirtoihin ja se, että oikoradalla kulkevilta junilta otetaan lisämaksu radan investointikustannuksen kattamiseksi ja VR:n on saatava tavarajunia käyttävät asiakkaansa tämä lisäkustannus maksamaan.

   Oma lukunsa on tekniikka. Yksin Helsingin ja Ilmalan ratapihoilla on yhteensä noin 400 vaihdetta, ja kun tulee sellainen lumipyry, joka koettiin viime viikolla ja tämän viikon alussa, vaihteet tukkeutuvat ja jäätyvät. Pahin on tilanne, kun tuuli käy pohjoisesta tai koillisesta ja kun pakkasta on noin kymmenen astetta.


 Pyryssä ja pakkasessa näitä vaihteita lämmitetään pienen kaupungin sähkönkulutusta vastaavalla energialla, mutta sekään ei kaikkia vaihteita pidä auki, eikä osaavia harjamiehiä ole tarpeeksi. Junienkin tekniikka reistailee pakkasessa ja pyryssä: ovet ja jarrut eivät aina toimi. Tähän ongelmaan on luvassa helpotusta, kun Ilmalan ratapihaa ryhdytään kunnostamaan. VR rakentaa alueelle HsSä lämpimiä junahalleja.

  Uudistukset ovat siis kalliita ja ne ottavat aikansa. Mutta on yksi asia, johon VR voi saada nopean parannuksen, jos todellista halua on. Junien myöhästelyistä kerrotaan ihmisille huonosti. VR sälyttää asian liikenteenohjauksen vastuulle, joka puolestaan puolustautuu sillä, että heidän tehtävänsä on ratkoa liikenteen pulmia, ei laatia tiedotteita. Pääradan varrella liikenteenohjaajat istuvat Linnunlaulussa ja Riihimäellä. Liikenteenohjauksessa oleva tieto junien myöhästymisestä on kyettävä kertomaan nopeasti niille tuhansille ihmisille, jotka laitureilla värjöttelevät ja juniaan odottavat. Sen ei luulisi olevan mahdotonta, ei vaikka yritys on monopoliasemassa.

HELSINGIN SANOMAT 11.11.2006

Helsingin Sanomat


VR:n ongelmista lisää seuraavissa artikkeleissa:

VR on toimintakriisissä Kari Väisänen, Hämeen Sanomat 11.11.2006
Miten VR tiedottaa matkustajille junien myöhästymisestä? Jenni Järvelä-Rooney, ESS 02.11.2006
Lumipyry ja vaihdevika sekoitti liikenteen Matti Hilska, Etelä-Suomen Sanomat 01.11.2006
Tapahtumat, syyt ja selitykset junien myöhästymisiin Kai "Wäiski" Vehmersalo, Oiko ry 13.02.2005


 [Etusivulle]    [Artikkelit]    [Kuvastot]   [Linkit]  

Tämä pääkirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 10.11.2006