Matkustajan hyöty työsuhdelipusta riippuu työnantajan anteliaisuudesta

Helsingin Sanomat   KAUPUNKI 26.11.2005


[Etusivu]   [Artikkelit]   [Kuvastot]   [Linkit]

Pääkaupunkiseudeun asukkaalle hyöty noin sata euroa vuodessa

- Kiinnostus vuoden alusta käyttöön tulevaa työsuhdematkalippua kohtaan on herännyt pääkaupunkiseudulla.

  Lipun käyttöönottoa on valmisteltu niin rivakasti, että harva työnantaja ja työntekijä ehtinee mukaan heti vuoden alusta, vaikka haluja olisikin.

  Eduskunta hyväksynee hallituksen esityksen työsuhdelipusta täysistunnossaan alkavalla viikolla.
  Lisäksi tarvitaan tukku soveltamisohjeita.

  Uudistuksella halutaan tukea joukkoliikennettä ja houkutella yksityisautoilijoita linja-autoihin, metroon ja juniin.

Työsuhdelippu halventaa neljänneksen työntekijän matkantekoa, jos työnantaja alkaa maksaa lipusta 25 prosenttia.

  Verotuksessa 25 prosenttia lipun käyvästä arvosta on työntekijälle verotonta luontoisetua. Verovapaan osuuden ylittävää osaa verotetaan palkan tavoin.

  Jos työnantajat maksavat lipusta neljänneksen, pääkaupunkiseudulla kaupunkien sisäisten lippujen ja seutulipun käyttäjille säästöä syntyy kymmenen euroa kuukaudessa eli runsaat 100 euroa vuodessa. Jos työnantaja maksaa enemmän tai lipun kokonaan, hyöty on suurempi.

  Työnantaja päättää, miten lipun kulut jaetaan. Työntekijän ei ole pakko ottaa etua vastaan, jos hän ei halua.

 Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan (YTV) liikennejohtaja Niilo Järviluoma myöntää, että uuden lipun hyötyjä ja haittoja voi olla vaikea hahmottaa.

  Laskelmia vaikeuttaa verotuksen työmatkavähennys, joka alkaa purra tietyssä vaiheessa.   Laskutoimitus on helppo niissä tapauksissa, joissa lipun vuosihinta jää alle 500 euron, mikä on työmatkavähennyksen omavastuu.


   "Etuus riippuu työntekijän tulotasosta, mutta vielä enemmän siitä, millä osuudella työnantajat ryhtyvät tukemaan lippua", Järviluoma sanoo.

  Pääkaupunkiseudulla työsuhdelippuna voidaan käyttää olemassa olevaa matkakorttia, johon liitetään uutena ominaisuutena suoraveloitus.

  YTV uskoo, että uusi lippu kelpaa käyttäjille, vaikkei etu järin suuri olekaan.

  "Kiinnostavathan lounasliputkin, vaikkeivät kovin arvokkaita ole", Järviluoma sanoo.

Veromaksaja:n keskusliiton lakimies Vesa Korpela suhtautuu työsuhdematkalippuun epäillen. Hän pitää oletuksia työnantajien höveliydestä optimistisina.

  Korpela haluaa nähdä, kuinka innokkaasti matkalippulaisille myönnetään "palkankorotuksia".

  Myös omaa autoa käyttävien ja pitkämatkalaisten asema askarruttaa, jos työntekijöiden tasa-arvoinen kohtelu aiotaan ottaa palkankorotuksissa huomioon.

  Korpela muistuttaa, että veroedun hyöty on vähäinen tai olematon, jos työnantajat eivät osallistu lipun kustannuksiin. Helsingissä matkustaville hyöty olisi 50 euroa ja seutulippulaisille ei mitään.

  Yritykset eivät ole vielä voineet tehdä päätöksiä lipun käytöstä, kun säädökset puuttuvat. Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupungit aikovat keskustella yhteisestä linjasta, koska pääkaupunkiseutu on yhtenäinen työssäkäyntialue.

  Kaupunkien työntekijöiden lisäedusta päättävät poliitikot, koska kyse on menoerästä, joka käsitellään talousarvion yhteydessä.

  Mukaan ehdittäneen vasta vuoden 2007 alusta.

Esimerkiksi matkapuhelinjätti Nokiassa asiaa mietitään. Työntekijöitä on pitkin Suomea, mikä pitää ottaa huomioon.

  Sen sijaan 11 työntekijän Linea Konsultit Oy aikoo ottaa työsuhdelipun käyttöön heti ensi vaiheessa. Yritys on lupautunut myös lipun koekäyttäjäksi jo tällä viikolla.  "Tarkempia laskelmia ei ole tehty, joten alkutekijöissään ollaan. Vaikeutena on, että lippu tulee kovin äkkiä. Pienessä firmassa päätöksenteko on kuitenkin helpompaa kuin suuressa", projektipäällikkö Aapo Anderson sanoo.

  Linea toimii Helsingin ydinkeskustassa. Työntekijät asuvat pääkaupunkiseudulla, Turussa ja Hämeenlinnassa.


Harva kehtaa vastustaa

- Työsuhdematkalippu on ajatuksena niin kaunis, että harva kehtaa sitä äänekkäästi vastustaa. Epäilyksiä on ilmassa sitäkin enemmän, varsinkin nyt, kun ohjeita soveltamisesta ei vielä ole.

  Hyöty riippuu työnantajien avokätisyydestä, pelkällä veroedulla ei pitkälle pötkitä.

Lipun valmistelijat ovat luottavaisia ja uskovat, että kansa tarttuu porkkanaan - niin kuin se on yleensä ottanut kaikki pienetkin edut hanakasti vastaan.

  Mielenkiintoista on nähdä, jättävätkö yksityisautoilijat rakkaimpansa kotiin, ja jos jättävät, niin millä hinnalla. Täyden veroedun työsuhdeautoa ja työantajan tarjoamaa parkkipaikkaa on varmasti vaikea syrjäyttää.

YTV:ssä uskotaan, että ainakin jotkut, jotka ovat muutenkin pohtineet työmatka-autoilun järkeä, tarttuvat lippuun.

   Pääkaupunkisesudun ruuhkat kypsyttävät kulkijoita, joten työsuhdematkalippu tulee hyvään aikaan.

  Anna-Leena Pyykkönen


HELSINGIN SANOMAT

TIETOKULMA

Hyöty kasvaa, jos työnantaja suo

Mitä suuremman summan työnantaja maksaa työsuhdematkalipusta, sitä enemmän hyötyä siitä on työntekijälle. Etu riippuu myös palkan suuruudesta.

 Helsinkiläisen työntekijän 330 päivän, kaupungin sisäisen kausilipun hinta on ollut tänä vuonna 399,70 euroa. Jos työnantaja maksaa sen kokonaan, verotuksessa syntyy 299,78 euron luontoisetu. Jos työntekijän marginaaliveroaste on noin 50 prosenttia, hän maksaa lipusta veroa noin 150 euroa. Hyöty työsuhdematkalipusta on noin 250 euroa vuodessa. (Lähde: liikenne- ja viestintä ministeriö)


 YTV:n seutulippua käyttävä työntekijä, jonka kuukausitulo on 2 ooo euroa, hyötyy lipusta 110 euroa vuodessa. Tässä tapauksessa hän maksaa itse lipusta 75 prosenttia ja työnantaja 25 prosenttia. Matkalipun hinnasta 25 prosenttia on verotonta luontoisetua. Matkakuluvähennys vähennettynä omavastuuosuudella on 77,50 euroa. (YTV)

 Jos työnantaja maksaa työntekijälle (palkka 2 ooo euroa/kk) seutulipun kokonaan, hänen veronalaiseen ansioon lisätään 75 prosenttia lipun hinnasta eli 577,50 euroa. Hyöty työsuhdematkalipusta on 410 euroa
vuodessa. (YTV)

 Jos palkka on suurempi, työntekijän saama hyöty on pienempi. Jälkimmäisessä tapauksessa se on 3000 euroa kuukaudessa ansaitsevalla 370 euroa vuodessa. (YTV)
 


HELSINGIN SANOMAT


[Etusivu]   [Artikkelit]   [Kuvastot]   [Linkit]

Tämä kirjoitus on julkaistu  Helsingin Sanomat -lehdessä 26.11.2005