Pitkän matkan työntekijöitä tuettava

Helsingin Sanomat, Mielipide 16.08.2004


[Etusivu]   [Artikkelit]   [Kuvastot]   [Linkit]


   Käyn päivittäin Lahdesta pääkaupunki- seudulla työssä ja olen pohtinut itseni ja muiden vaastaavien pitkiä työmatkoja matkustavien merkitystä pääkaupunkiseudulle ja omalle kotikaupungille. Olemmeko me vain antava osapuoli vai saammeko myös jotain?

  Yhteiskunnalta olisi saatava enemmän tukea pitkiin työmatkoihin.

  Laajasti ajatellen pitkää työmatkaa matkustavat saattavat pitää monta pientä kylää elinkelpoisena. Lahden seudulla tämä tuskin on kovin merkittävä asia, mutta Itä- ja Pohjois-Suomessa varmastikin hyvinkin.

  Tukea ei pitäisi ajatella pelkästään taloudelliselta kannalta, vaan myös niin, että esimerkiksi asioiden hoitamista ja lasten hoitoa helpotetaan.

  Laman aikana kiristettyä työmatkojen verovähennysoikeutta pitäisi nyt nostaa. Voisin kuvitella,että nykyisen työttömyyden kääntyessä työvoimapulaksi pitkien työmatkojen merkitys korostuu, jamistä silloin saadaan tekijät, jos työmatkoja ei tueta ja jos työmatkan vähennysoikeutta kiristetään, tai peräti poistetaan?


  Työmatkalaisten kotikaupunkien ja -kuntien tulisi myös tulla työmatkalaisia vastaan.

    Tuomme kyllä veromarkkamme alueelle, mutta emme juurikaan ehdi käyttää alueen kaupunkien ja kuntien palveluja. Esimerkiksi terveyspalveluja käytämme työterveyshuollon kautta, hammaslääkärissä käynnit on hoidettava yksityisellä ja kirjastoon ei juurikaan ennätä työpäivän jälkeen.

  Väheksymättä mitenkään muiden työssäkävijöiden sitoutumista työhön, voin kuitenkin sanoa, että pitkää työmatkaa matkustava työntekijä joutuu panostamaan paljon niin ajallisesti kuin rahallisestikin työssä käyntiinsä.

  Maksamme nykyisen verovähennys- oikeudenkin jälkeen useita satoja euroja työmatkoistamme kuukaudessa.

  Päivästä menee myös helposti kolme tuntia työmatkoihin. Eikö tämä jo kerro jonkin moisesta sitoutumisesta työhön?

  Toivoisin, että työnantajat osaisivat arvostaa tätä - pelkän palkan takia tätä ei jaksaisi pitkään.


  Toivoisin myös, että työnantajat ymmärtäisivät, että satunnaiset myöhästymiset eivät ole tahallisia ja tarkoituksellisia, vaan johtuvat useimmiten junien myöhästymisestä tai jatkoyhteyksien pettämisestä.

  Pitkät työmatkat ovat taloudellisen ja asioiden hoidon vaikeuksien tuomien rasitteiden lisäksi myös aikamoinen henkinen rasite; elämä on aikatauluttamista, pitkiä työpäiviä ja univelkaa. Jos ei ole töissä, on todennäköisesti työmatkalla.

    Sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen vaatii pitkää pinnaa itseltä, perheeltä ja ystäviltä. Jos on sopinut tapaamisajan ja varannut siihen vartin myöhästymisvaran ja sitten junaa ei tulekaan, niin tapaamiseen pääsee vasta tunnin ja vartin myöhässä.

  Äärettömän ärsyttävää, mutta kovin tavallista - ja työmatkalainen joutuu selittäjäksi, sillä liikenneyhtiöltä ei saa kuin epämääräisiä selityksiä liikenneteknisistä ongelmista.

Mari Peltonen, Lahti

HELSINGIN SANOMAT MIELIPIDE

Voit lähettää sivujentekijöille Oiko Rysähköpostina palautetta.


[Etusivu]   [Artikkelit]   [Kuvastot]   [Linkit]

Tämä kirjoitus on julkaistu Mielipide -palstalla Helsingin Sanomat -lehdessä 16.08.2004