Lahtelaisten pikkujoulujunassa juhli malttamaton seurue
”Me odotamme oikorataa kuin kuuta nousevaa”

ESS/Hanna Nevalainen, Etelä-Suomen Sanomat 13.12.2003



Mutkaradan pikkujouluissa juhlittiin oikorataa


- Jos mä lähden täältä Lahteen, joudun Riksulaan, laulettiin Helsingistä Lahteen kulkevassa junassa torstai- iltana.

Pääkaupunkiseudulla työssä käyvien päijäthämäläisten junapikkujouluissa tunnelma oli hilpeä, mutta maltta- maton. Oikoradan valmistumiseen on vielä kaksi pitkää vuotta, mutta hyvässä seurassa pitkäkin matka taittuu kepeästi, työmatkalaiset vakuuttavat.
 
Matkalla jaetaan ristisanavinkkejä, vaihdetaan kirjoja, pidetään tieto- visailuja tai turistaan vain niitä näitä. Yhteinen työmatka yhdistää ja junassa solmitut tuttavuudet säilyvät myös vapaa-ajalla. Usein myös matka- kumppaneille ilmoitetaan poissaoloista ja myöhästymisistä, jotteivät he huolestu.

Joskus tosin kyllästyttää, kun pakkas- aamuna odottaa myöhässä olevaa junaa. Se tosin lohduttaa, että laiturilla seisoo myös muita.

Päivittäin   pääkaupunkiseudulla käy töissä kolmisentuhatta päijäthämä- läistä, joista muutama sata tekee matkan junalla. Pikkujouluidean isä, Kai Vehmersalo arvioi, että junassa toisiaan tervehtiviä tai peräti keskenään juttelevia on joitakin kymmeniä.

Lahtelaisten pikkujoulujunassa juhli malttamaton seurue

”Me odotamme oikorataa kuin kuuta nousevaa”

IC 77 lähti aivan aikataulun mukaan Helsingin rautatieasemalta torstaina kello 16.34 kohti Lahtea. Kyytiin nousi töistä kotiin palaavia valtion virkamiehiä, rahoitus- ja vakuutusalan virkailijoita, yrittäjiä ja opiskelijoita. Sitten alkoi vaunussa kuusi tapahtua. Ensin sammuivat valot, ja joku viritti hattuhyllyyn jouluvalot. Kylmälaukut avattiin ja pöydille loihdittiin pikapikaa puhvetti.

- Näin me aina matkustamme, virnistää Kai "Wäiski" Vehmersalo, pikkujouluidean isä. Tullihallituksen ylitarkastaja on matkustanut Lahden ja Helsingin väliä päivittäin nelisen vuotta, mutta hän on vasta aloittelija.

Paula Örn on tosi tekijä, hänellä on takanaan 24 vuotta matkantekoa. -Ei se miltään tunnu, Örn vähättelee.

Minuuttiaikataulu

Vehmersalo on laskenut pikkujoulu- porukan matkustusvuosien keski- arvoksi seitsemän ja puoli vuotta. Siinä ajassa ehtii jo tutustua muihin työmatkalaisiin, vaikka se vaatii suomalaiselta melko lailla rohkeutta. - No, minähän olen tällainen hiljainen ihminen, virnistää opiskelija Anna Koskela. Hän matkusti ensimmäisen päivän yksin, mutta jo toisena aamuna hänellä oli tuttuja junassa.




- Me tulemme aamulla ensin kahville asemaravintolaan, sitten lähdemme porukalla kello 6.05:n junaan. Riksulasta tulee kyytiin tuttuja. He tuovat tullessaan uutislehti 100:n, josta kysymme kymmenen kysymystä joka aamu, selvittää Tarja Takala minuutti- aikataululla kulkevaa ohjelmaa. - Ennemmin myöhästyn junasta kuin jätän kahvin juomatta, huudahtaa Koskela.

Isot juhlat edessä

Pikkujoulujunasta työmatkalaiset siirtyivät Lahden aseman ravintolaan. Nurkkaan viritetyllä valkokankaalla pyöri Vehmersalon ottamia kuvia oikoratatyömaasta ja arvonnassa onnekkaimmat voittivat Pendolino- lippalakkeja.

-Me odotamme oikorataa kuin kuuta nousevaa, huokaa valtion virkamies Piia Liikonen. - Meidän ongelmamme on vain se, mitä me teemme kaikella sillä kaikella vapaa-ajalla, joka säästyy työmatkoista, heittää Tarja Takala.

Porukalla poksautettiin pullo kuohuvaa, kun Hakosillassa aloitettiin maansiirtotyöt. Toisen kerran maljoja nostettiin, kun “Tuomaalassa kaivettiin muutakin kuin työmaakoppien alustoja". Mutta millaiset juhlat on luvassa, kun oikorata vihdoin valmistuu?

Aamukahviporukan naisia naurattaa, ajatus tuntuu niin etäiseltä, mutta toisaalta: -Ensi vuonna voimme jo sanoa, että oikorata on valmis kahden vuoden kuluttua. Se tuntuu lyhyeltä ajalta, Miramari Kosunen huomaut- taa. -Sitten järjestämme ilotulituksen ehdottaa Liikonen. -Ja olemme viikon pois töistä ja vain ajelemme edes- takaisin tätä väliä! Kosunen jatkaa nauraen.

Haikeutta ilmassa

Joukossa on niitäkin, joita oikoradan rakentaminen ei liiemmin ilahduta. Uusi rata ei kulje Riihimäen kautta, joten siellä töissä käyvät joutuvat eroon matkakumppaneistaan. -Vähän haikealta tuntuu, huokaa yrittäjä Riitta Pekkola. -Mutta se on vasta kahden vuoden päästä. Mutta oikorata ei nitistä työmatkoilla syntynyttä ystä- vyyttä. Hän ja Elisabeth Johansson- Hännikäinen tutustuivat junassa yhdeksän vuotta sitten. Ystävykset tapaavat toisiaan vapaa-ajalla, ja yhteyttä pidetään myös niihin, jotka ovat lopettaneet matkustamisen Lahden ja Helsingin välillä.

Tai entäs Vesa Koskinen? Mies matkusti 18 vuotta junalla töihin Helsinkiin, mutta tänä vuonna hän vaihtoi bussiin, kokeilumielessä. Silti hän oli mukana junalla kulkevien pikkujoulussa. - Totta kai!


Työmatkalaiset hoputtavat kaupunkia tekemään päätöksiä

Pitkillä junamatkoillaan Lahdesta Helsingissä työssä käyvät ovat ehtineet pohtia, kuinka Lahden asemanseutua olisi kehitettävä ja junamatkailua edistettävä.

 - Asemanseudun tiejärjestelyt ovat nykyisellään todella huonot. Myös parkkipaikkoja on saatava lisää. Yksitasoinen parkkitalo ei riitä, vaan siitä on kerralla tehtävä monikerrok- sinen, sanoo Kai Vehmersalo. Hän kannattaa ehdottomasti myös matkakeskuksen rakentamista.

- Olen asunut 8 vuotta Lahdessa, mutta en ole kertaakaan matkustanut täällä bussilla. Jos haluaisin kotoani bussilla rautatieasemalle, joutuisin vaihtamaan bussia torilla tai sitten kävelemään Rautatienkadun ylös. Käykää katsomassa Jyväskylässä, kuinka matkakeskus toimii siellä, Vehmersalo kehottaa keskushankkeen vastustajia.

“Meillä on paljon asiaa"

Pikkujoulujunassa Vehmersalo pääsi esittämään työmatkalaisten ajatuksia Lahden kaupunginvaltuuston puheenjohtajalle Tapio Luttiselle, joka niin ikään oli palaamassa työmaaltaan. - Tervetuloa useammin meidän joukkoomme, sillä meillä on paljon asiaa, Vehmersalo huikkasi Luttiselle.

Lahden kaupungin on nopeasti alettava tehdä päätöksiä. Me käymme töissä Helsingissä, mutta asumme Lahdessa ja tuomme tänne paljon veromarkkoja, Vehmersalo muistuttaa. Hänen mielestään Lahden olisi kaavoitettava Helsingistä muuttaville reilun kokoisia tontteja hyviltä paikoilta. - Heillä on rahaa, eivät he halua asua kerrostalossa tai pienellä tontilla.

Hyvät ja huonot puolet

Kun matkustaa joka päivä junalla ja on oltava töissä ajoissa, haluaa, että junat kulkevat - luotettavasti. Työmatkalaisten joukossa huonoa palvelua ei siedetä.

Tarja Takala kaivaa laukustaan palautekirjeen, jossa VR:ää muistute- taan siitä, ettei kuukausilippulaisille varatuilla paikoilla saa istua muita. - Minä olen tämän porukan ammatti- valittaja, hän hymähtää.

Vesa Koskinen sai tarpeekseen junamatkailusta ja lähti luotetta- vamman palvelun vuoksi Matka- huollon asiakkaaksi. - Mutta on junassakin hyvät puolensa hän kiirehtii lisäämään. - Esimerkiksi ravintola- vaunut. Niissä olen vuosien aikana tavannut paljon ihmisiä eri puolilta Suomea. Myös konduktööreiltä olen saanut hyvää palvelua. Koskinen lupaa harkita paluuta VR:lle heti, kun oikorata valmistuu.

Nyt työmatkalaisten huolena on se, onko Pendolinoja tarpeeksi sitten, kun niitä todella tarvitaan. - Meille on luvattu, että matka-aika lyhenee 44 minuuttiin, Vehmersalo muistuttaa. Moitteistaan huolimatta Pikkujoulun viettäjät tunnustautuvat suuriksi junamatkailun ystäviksi. - Minä rakastan rautateitä! - huudahtaa Vehmersalo.


Kuvasto 2003 Pikkujouluista

Voit lähettää sivujen tekijöille Oiko Ry sähköpostina palautetta.


[Etusivu]    [Artikkelit]    [Kuvastot]    [Linkit]

Tämä sivu on julkaistu Uusi Lahti lehdessä 13.12.2003.