PITKÄT TYÖMATKAT JA TYÖN KUORMITTAVUUS

Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja N:o 140 (julkaistu 22.8.2003)



TIIVISTELMÄ TUTKIMUKSEN  TULOKSISTA

    Nykyisin  yhä useampi työntekijä tekee uuvuttavaa työtä, kulkee pitkiä työmatkoja ja yrittää sovittaa nämä yhteen perheen ja harrastusten kanssa. Työsuojelurahaston rahoittama, Karjalan tutkimuslaitoksessa toteutettu tutkimus Pitkät työmatkat ja työn kuormittavuus sisältää kiinnostavaa tietoa pitkistä työmatkoista, sen koetusta kuormittavuudesta sekä pitkien työmatkojen vaikutuksista työmarkkinoiden toimintaan. Samalla se piirtää kuvaa suomalaisen yhteiskunnan alueellisesta ja sosiaalisesta muutoksesta sekä siitä, miten liikkuva työvoima kutoo maaseutua ja kaupunkeja toisiinsa seutukunniksi ja toiminnallisiksi talous- ja työssäkäyntialueiksi.

    Tutkimuksen tavoitteena on selvittää pitkien työmatkojen yleisyyttä, pitkiä työmatkoja liikkuvien kokemaa työn kuormittavuutta sekä työssäkäyntiä tukevien yhteiskunnallisten palvelujen tarvetta ja saatavuutta. Tutkimus jakautuu kolmeen osatutkimukseen. Ensimmäisessä osatutkimuksessa tarkastellaan pendelöinnin kehitystä ja työssäkäyntialueiden muotoutumista vuosina 1985–2000 Pohjois-Karjalassa. Toisessa, yksilökohtaisiin rekisteriaineistoihin perustuvassa osiossa selvitetään sitä, ketkä kulkevat pitkiä työmatkoja, ja mitkä yksilölliset ja ammatilliset tekijät vaikuttavat pitkien työmatkojen kulkemiseen. Kolmas osatutkimus, joka perustuu laajaan kyselyaineistoon, käsittelee pitkien työmatkojen kulkemisen syitä, fyysistä ja psyykkistä rasittavuutta, vaikutusta työ- ja yksityiselämään, pitkän työmatkan kulkemista helpottavia järjestelyjä, palvelujen käytön yhdistämistä työmatkaan sekä palvelujen tarvetta.

    Tutkimuksen tuottamasta tiedosta on varmasti hyötyä mm. yrityksille, kun ne suunnittelevat investointejaan ja työvoiman hankintaa sekä muille yhteiskunnallisille toimijoille, kun ne suunnittelevat työllisyyttä ja työntekijöiden hyvinvointia edistäviä tukitoimia.

Työmatkat pidentyneet ja pendelöinti lisääntynyt

Työmatkat ovat pidentyneet ja pendelöinti lisääntynyt jatkuvasti. Yhteiskunnan kannalta pitkiin työmatkoihin liittyy sekä myönteisiä että kielteisiä piirteitä. Pitkät työmatkat ja pendelöinti edistävät työmarkkinoiden toimivuutta ja luovat edellytyksiä työvoiman kysynnän ja tarjonnan yhteensovittamiseen. Pitkien työmatkojen ja pendelöinnin lisääntymineen liittyy myös kielteisenä pidettäviä vaikutuksia. Pitkät työmatkat nostavat ympäristökustannuksia ja sosiaalisia kustannuksia.

   
Tulokset osoittavat mm., että pitkät työmatkat ovat suurimmalle osalle pitkään jatkunut eikä vain tilapäinen valinta. Seutukuntakohtaiset erot pitkien työmatkojen yleisyydessä ja suuntautumisessa viittaavat siihen, että asuinpaikkakunnan sijainnilla sekä työvoiman kysyntä- ja tarjontatekijöillä on olennainen vaikutus työvoiman alueelliseen liikkuvuuteen.

    Rekisteriaineistoon perustunut analyysi tukee näkemystä, että pitkät työmatkat eivät rajoitu tiettyihin ryhmiin, vaikka tietyt yksilölliset tekijät, kuten sukupuoli, ikä, koulutus, toimiala, perhe ja lapset, asunnon hallinta ja puolison työmarkkina-asema ja työmatka, vaikuttavatkin työmatkan pituuteen. Kyselyyn vastanneista vain harvat kokivat, että heidän olisi mahdollista löytää sisällöltään, asemaltaan, ja ehdoiltaan nykyistä vastaavaa työtä lähempää kotiaan. Kyselyssä tiedusteltiin vastaajilta myös, miksi he kulkevat pitkää työmatkaa tai pendelöivät. Puolella vastaajista perustelu liittyi siihen, että lähempänä ei ole vastaavaa työpaikkaa ja neljännes koki, että heillä oli hyvä työpaikka. Asumispreferenssit olivat viidesosalla syynä pendelöintiin tai pitkään työmatkaan ja alle kymmenesosalla pendelöinti tai työmatka liittyi perhesyihin, kuten puolison työpaikkaan.

    Yksilöiden kokemusten mukaan työmatkalla ei juurikaan ole positiivisia vaikutuksia ja negatiiviset vaikutukset kohdistuvat eniten vapaa-aikaan ja perhe-elämään. Yli 100 kilometrin työmatkojen koettiin vaikuttavan erittäin negatiivisesti mm. kotitaloustöiden tekemiseen, vapaa-aikaan perheen ja ystävien kanssa sekä harrastuksiin. Erityisesti alle 40-vuotiaat perheelliset miehet ja naiset kokivat pitkän työmatkan perhe-elämän kannalta ongelmallisiksi. Työmatkalla koettiin olevan vain vähän vaikutusta välittömästi työn tekemiseen liittyviin tekijöihin, kuten työilmapiiriin, työstä ja tehtävistä suoriutumiseen, mahdollisuuksiin vaikuttaa omiin työtehtäviin, palkkaukseen tai uramahdollisuuksiin. Sen sijaan henkilöstökoulutukseen ja ay-toimintaan osallistumiseen työmatkan katsottiin vaikuttavan negatiivisemmin kuin varsinaisiin työtehtäviin.

    Työntekijöiden tärkeimpiä sopeutumiskeinoja pitkään työmatkaan olivat työaikajärjestelyt ja etätyö. Työmatkaan sopeuduttiin joko oman auton käytöllä tai yöpymisellä työpaikkakunnalla.

Pitkien työmatkojen edellyttämät järjestelyt ja tukipalvelut

    Pendelöijät ja pitkää työmatkaa kulkevat olivat tyytymättömiä julkisen liikenteen palveluihin, mutta asuinalueen muihin palveluihin oltiin varsin tyytyväisiä. Kodin lähelle haluttiin lähinnä nuorisotiloja ja terveydenhoitopalveluita. Yllättävän moni (20 %) ilmoitti saavansa naapuriapua, jota käytettiin lähinnä lastenhoitoon, asiointiin ja kuljetusjärjestelyihin. Työmatkaan  yhdistettiin paljon päivittäistä asiointia, ja naiset yhdistävät miehiä useammin työmatkaansa lasten kuljetuksen hoitoon tai kouluun. Maaseututaajamissa ja haja-asutusalueella asuvat naiset hoitavat työmatkansa osana myös lasten harrastuskuljetuksia. Palvelujen hankkimisen yhdistäminen työmatkaan pidensi vastaajien yhteenlaskettua viikoittaista työmatkakertymää runsaalla viidellä prosentilla, mutta lisäsi työmatkoihin käytettyä aikaa 38 %­. Suurin osa palvelujen ja työmatkan yhdistämisestä aiheutuvasta työmatkakertymän lisäyksestä (60 %) ja työmatka-ajan pidentymisestä (65 %) johtui ruokakaupassa käynnistä tai lasten kuljetuksista. Muita työmatkakertymää merkittävästi kasvattavia asioita olivat iäkkäiden vanhempien asioiden hoitaminen, omat harrastukset ja puolison tai kimppakyytiläisten hakeminen matkan varrelta.

            Työaikajärjestelyt ja etätyö ovat kyselytutkimuksen perusteella keskeisiä keinoja helpottaa mahdollisuuksia kulkea pitkää työmatkaa. Etätyö ei sovellu läheskään kaikkiin työtehtäviin, mutta kiinnostusta ja mahdollisuuksia etätyöhön olisi nykyistä enemmän. Kiinnostus etätyöhön kasvaa, kun työmatka ylittää 75 kilometriä, joten etätyö on varteenotettava tukimuoto pitkää työmatkaa kulkeville. Etätyö ei kuitenkaan vähentänyt merkittävästi työpaikan ja asuinpaikan välistä kulkemista, ja tämä seikka on tullut esiin myös aikaisemmissa tutkimuksissa. Etätyön tekeminen antaa vapauden valita itse työskentelyajankohdan ja tehdä työtä rauhallisessa ympäristössä. Etätyö koettiin myös tehokkaammaksi kuin työnteko työpaikalla. Etätyötä ilmoitti tekevänsä 15 % vastanneista, mutta vain 7 % ilmoitti sopineensa työnantajan kans­sa erityisistä työaikaa tai -paikkaa koskevista järjestelyistä. Etätyötä tehneistä 85 % ilmoitti tekevänsä palkatonta ylityötä, ja niistä, jotka eivät tehneet etätyötä 40 % ilmoitti tekevänsä palkatonta ylityötä. Tästä näkökulmasta etätyöjärjestelyt näyttävät edullisilta myös työnantajan näkökulmasta, sillä etätyön koettu tehokkuus voi osittain johtua palkattoman ylityön tekemisestä. Työntekijät olivat ylitöistä huolimatta tyytyväisiä etätyöhön. Nyt etätyötä tehdään huomattavan paljon ilman, että järjestelyistä on sovittu työnantajan kanssa. Tämä yhtäältä ilmentää sitä, että etätyötä tekevät ovat siinä asemassa, että he voivat itse päättää työtehtäviensä organisoinnista, mutta toisaalta se kuvastaa sitä, että työnantajat eivät tarjoa työntekijöilleen virallista mahdollisuutta etätyöhön.

       Kolmasosa vastaajista oli kiinnostunut osa-aikaisista työaikajärjestelyistä (osa-aikatyö, vuorotteluvapaa, osa-aikaeläke jne.), mutta kiinnostus osa-aikatyötä kohtaan ei ole suoraan yhteydessä työmatkan pituuteen. Osa-aikajärjestelyt eivät juuri kiinnostaneet johtajia, erityisasiantuntijoita, työnsä fyysisesti erittäin kevyeksi kokevia, vain vähäisistä rasitusoireista kärsiviä, työolosuhteisiinsa tyytyväisiä ja toimialan näkökulmasta, teollisuudessa toimivia. Kiinnostukseen osa-aikatyötä kohtaan vuorostaan vaikuttivat monet perheeseen liittyvät tekijät, kuten alle 7-vuotiaiden tai kouluikäisten lasten määrä, taloudessa asuvat yli 65-vuotiaat, puolison työmarkkina-asema ja työmatkan pituus. Osa-aikajärjestelyjen lisäksi työssäkäyntiä ja työhön osallistumista helpottavat liukuva työaika ja muut sovitut työaikajärjestelyt.

Sosiaali- ja työvoimapolitiikan haasteet

    On mahdollista, että pitkien työmatkojen yleistyminen merkitsee työn kuormittavuuden kasvua, tulonhankintakustannusten kasvua ja työntekijöille entistä suurempia vaikeuksia yhdistää työssäkäynti ja jatkuva kouluttautuminen, työ ja perhe. Modernissa yhteiskunnassa työn ja perheen sekä työn ja asumisen yhteensovittaminen on vaikeaa siksi, että perheissä tulisi voida sovittaa yhteen useiden henkilöiden työurat, intressit ja mahdollisuudet. Pitkät työmatkat ovat usein ilmaus tästä vaikeasti yhteen sovitettavasta yhtälöstä. Pitkiä työmatkoja kulkevien puolisotkin ovat pääsääntöisesti työllisiä. Perheellisten naisten puolisoista 80 % ja miesten puolisoista 70 % kävi työssä. Pitkää työmatkaa kulkevat asuivat pääsääntöisesti omistamassaan omakotitalossa. Pohjois-Karjalan kaikista asuntokunnista 44 % omisti oman talon, mutta pitkää työmatkaa kulkevista yli 60 % asui omistamassaan omakotitalossa. Omakotitalossa asuminen väheni työmatkan pidentyessä. Työmarkkinoiden toiminta on siis kiinteästi yhteydessä asuntomarkkinoihin.


    Työvoiman alueellisen ja ammatillisen liikkuvuuden lisääntyminen ja varsinkin niiden tukeminen edellyttävät sosiaalisia uudistuksia, työvoimapalvelujen kehittämistä ja alueellisesta eriyttämistä. Esimerkkeinä nopeita uudistuksia edellyttävistä toimista voi mainita mm.

  • työmatkaliikkuvuudesta ja ammatillisesta liikkuvuudesta (koulutus, työsuhteiden katkoksellisuus)aiheutuvien tulonmenetysten ja tulonhankintakustannusten tasoittaminen.  
  • pitkiä työmatkoja kulkevien tukipalvelujen (oikeus ja mahdollisuus hyvinvointipalvelujen käyttöön, hoivapalvelut jne.) kehittäminen
  • julkisen liikenteen kehittäminen siten, että se vastaa ruuhkautuvissa keskuksissa ja niiden kehysalueilla sekä harvaan asutulla maaseudulla työssäkäyvien tarpeita.
  • etätyön lisääminen ja aseman "virallistaminen"

    Pitkien työmatkojen yleistyminen on yksi suurimmista muutoksista Suomen työmarkkinoilla. Pitkien työmatkojen kustannukset ja sosiaaliset seuraukset ovat kuitenkin jääneet pääosin yksilöiden kustannettaviksi, mikä on kasvattanut eriarvoisuutta toimeentulossa, elinolosuhteissa, työssä jaksamisessa ja uralla etenemisen mahdollisuuksissa. Pitkiä työmatkoja kulkevien ja heidän perheidensä tueksi tarvitaan siis niin julkisia kuin yksityisiäkin palveluja sekä kustannusten tasausjärjestelmiä.


   
Pitkiä työmatkoja liikkuvien on usein vaikea sovittaa yhteen työn ja perheen asettamia vaatimuksia. Pitkä työmatka edellyttää taloudellisia resursseja ja voi aiheuttaa sellaisia kuormittavuustekijöitä, jotka vaikeuttavat osallistumismahdollisuuksia työhön, itsensä kehittämiseen tai vapaa-ajan toimintaan. Kuntien kannalta ulospendelöijät ovat tärkeitä veronmaksajia, mutta pystyvätkö kunnat turvaamaan pitkämatkalaisten kannalta välttämättömät palvelut? Yksilöiden kannalta onkin ratkaisevaa pystyvätkö yhteiskunta, työnantajat ja yksilön omat sosiaaliset verkostot tukemaan pitkämatkalaista. Pitkien työmatkojen yleistyminen on haaste myös perhepolitiikalle, sillä ylipitkiä työmatkoja liikkuvat voivat muita heikommin osallistua mm. kotitalous- ja hoivatyöhön. Näin talouden rakennemuutos ja pitkien työmatkojen yleistyminen vaikuttaa myös hyvinvoinnin ja elämänlaadun perusteisiin. Pitkät työmatkat ovat myös merkittävä teema kestävän kehityksen kannalta, sillä pitkillä työmatkoilla on sosiaalisia, taloudellisia ja ympäristöllisiä vaikutuksia.


[Etusivu]   [Artikkelit]   [Kuvastot]   [Linkit]

Arja Jolkkonen, Ari Jolkkonen ja Tiina Soininen
Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja N:o 140 (julkaistu 22.8.2003)
(Julkaisun myynti: Joensuun yliopiston kirjasto, puh. (013) 251 2652, fax (013) 251 2691, email: joepub@joensuu.fi)