MITÄ MAKSAA TYÖMATKAN KILOMETRI?

Taloustaito, Ulla Simola 16.08.2004



[Etusivu]    [Artikkelit]    [Kuvastot]    [Linkit

  Työmatkakulujen verovähennystä haluttaisiin yksinkertaista. Jos muutoksia tulee, ne koskevat satojatuhansia ihmisiä – osa voittaa, osa häviää.

   Työmatkavähennykseen eli kodin ja työpaikan välisistä matkoista koituvien kustannusten verovähennysoikeuteen mietitään muutoksia.

  Verohallituksessa vireillä olevaa valmistelutyötä vetää Helsingin verotoimiston verojohtaja Timo Räbinä. ”Nyt selvitellään erilaisia vaihtoehtoja, joilla voitaisiin korvata nykyinen, kaikille osapuolille raskas systeemi”, hän kertoo.

  Uudistusehdotuksia syntynee alkusyksystä, mutta vielä ei ole varmaa, johtavatko ne muutoksiin. ”Kun selvitykset on saatu valmiiksi, valtiovarainministeriön johto miettii, lähdetäänkö muutoksia viemään eteenpäin”, Timo Räbinä sanoo.

  Hänen mukaansa työmatkavähennystä ei olla poistamassa. Pyrkimyksenä on fiskaalisesti neutraali uudistus eli se ei lisäisi eikä vähentäisi valtion verotuloja. Vähennyksen saaneille ihmisille mahdolliset uudistukset voivat kuitenkin merkitä suuriakin muutoksia.
Valmistelutyön tavoitteena on yksinkertaistaa nykyjärjestelmää. Ideoita on kerätty muualta Pohjolasta. ”Ruotsin järjestelmä on hyvin samankaltainen kuin meillä. Norjassa ja Tanskassa sen sijaan käytetään erilaisia kaavamaisia vähennysmalleja, joiden perusajatus on, että vähennys lasketaan vain työmatkan pituuden – ei kustannusten – mukaan.”


  Ongelmallisinta on ratkaista, mikä olisi kaavamaisen, kilometrikohtaisen vähennyksen sopiva suuruus. ”Oman auton käytöstä myönnettävä vähennys – jos sen saa – on nyt aika iso, 21 senttiä kilometriltä. Julkisia kulkuneuvoja käyttävien saama, lipun hinnan perusteella laskettu vähennys on keskimäärin 7-8 senttiä kilometriltä. Näiden välistä pitäisi löytää kohtuullinen keskitie”, Timo Räbinä selvittää.

Jos ”keskitieratkaisuun” päädyttäisiin, joukkoliikenteen käyttäjät siis keskimäärin voittaisivat ja oman auton käyttäjät häviäisivät, mutta kunkin matkamiehen vähennykseen tulevat muutokset riippuisivat myös siitä, millä tavalla (esim. linnuntietä vai muita reittejä) matkan pituus laskettaisiin.

Työmatkakustannusten omavastuu on nykyään 500 euroa, ja vähintään tämänsuuruisena omavastuu säilyy varmasti jatkossakin. Työmatkavähennys on vuosittain myönnetty noin 700 000 hengelle, ja palkansaajia on Suomessa noin 2,5 miljoonaa, joten pienikin helpotus omavastuussa tekisi loven valtion verotuloihin.

”Suuria joukkoja koskevat omavastuun muutokset olisivat todella isoja juttuja – niin isoja, että niitä jouduttaisiin jo panemaan vastakkain esimerkiksi veroasteikon alennusten kanssa”, hallitusneuvos Kirsi Seppälä valtiovarainministeriöstä toteaa.


Veronmaksajain Keskuliitto ry

   Mikä juna, mikä reitti
- loputonta tulkintaa

  Työmatkavähennyksen uudistustoiveet ovat lähteneet verohallinnosta, jolle mutkikas vähennys on työläs ja hankala. Timo Räbinän mukaan systeemi kaipaisi kuitenkin uudistusta myös siksi, että verovelvollisen oikeusturva paranisi.

  ”Sekava nykysysteemi on täynnä ristiriitaisuuksia ja loputonta tulkintaa; täyttyykö kahden tunnin odotusaika, onko kävelymatka yli vai alle kolme kilometriä, onko pysäköintipaikka tarpeeksi turvallinen, oma auto vai linja-auto vai juna, sininen juna vai IC-juna, mikä on suorin reitti, entä kun käyn kesken työpäivää kotona, miksi naapuri saa käyttää omaa autoa mutta minä en… Tämä on kaamea viidakko, tällaista juridiikkaa ei puolusta kukaan”, Timo Räbinä vakuuttaa.

  ”Eikä vähennys sitä paitsi tälläkään järjestelmällä usein määräydy todellisten työmatkakustannusten mukaan”, hän lisää.
Kirsi Seppälä myös huomauttaa, että järjestelmän monimutkaisuuden vuoksi on lähes mahdotonta saada vähennyskäytäntöä täysin yhteneväiseksi eri puolilla maata.

  Lakiasiain johtaja Vesa Korpela Veronmaksajain Keskusliitosta suhtautuu kuitenkin hyvin kaavamaiseen työmatkavähennykseen kriittisesti juuri oikeudenmukaisuussyistä: kaavamaisuus veisi vähennyksen vielä nykyistäkin kauemmas todellisista matkakustannuksista. ”Kaavamaisuus pienentää hallinnon työmäärää, mutta se ei riitä syyksi heikentää vähennysoikeutta.”

  Vähennys on jo vuosien mittaan pienentynyt, kun omavastuuta on kasvatettu.

Työmarkkinat muuttuvat,
työmatkat pidentyvät

  Työmatkat ovat parinkymmenen viime vuoden aikana pidentyneet. Linnuntietä laskien keskimääräinen työmatka (kun mukaan ei lasketa yli 150 kilometrin matkoja) on venynyt noin kuudesta kilometristä yli kymmeneen kilometriin.

  Jo 1990-luvun loppupuolella toistakymmentä prosenttia työmatkoista oli kymmenien kilometrien matkoja. Eniten pitkiä matkoja tehdään pääkaupunkiseudulla ja muilla suurilla kaupunkiseuduilla. Esimerkiksi Helsinkiin pendelöi päivittäin tuhansia ihmisiä muun muassa Salosta, Lahdesta, Hämeenlinnasta ja jopa Tampereelta ja Turusta asti.

  Sillä, miten paljon työvoima liikkuu, miten sujuvasti ihmiset pääsevät liikkumaan ja mitä se maksaa, on paljon yhteiskunnallisia vaikutuksia.

  Työvoiman liikkuvuus on lisääntynyt, koska työmarkkinat ovat muuttuneet: työ ja koulutus ovat voimakkaasti keskittyneet suuriin ja keskikokoisiin kaupunkeihin.

  Yritykset ja työtehtävät ovat erikoistuneet, joten työvoiman kysynnän ja tarjonnan yhteensovittaminen ei ole yhtä yksinkertaista kuin ennen. Liikkuminen voi edistää työmarkkinoiden toimivuutta.

  Pendelöinnin on myös todettu lisääntyvän, kun taloudellinen nousu alkaa – muuttoliike ja asuntotilanne eivät heti ehdi mukaan nousun vauhtiin, joten ihmiset joustavat ja matkustavat. Kun suhdanne heikkenee, pendelöinti vähenee.

  Omavastuu ja
kannustinloukut

 Työmatkakulujen ja niiden verovähennysoikeuden vaikutuksia työllistymiseen tai työvoiman saatavuuteen ei ole tutkittu. ”Kun työttömänä olleiden omavastuuta työmatkavähennyksessä pienennettiin, työllistyikö joku sen ansiosta? Luulenpa, että todelliset työllistymisen kynnykset ovat muualla”, Timo Räbinä arvioi.

   Pääekonomisti Jaana Kurjenoja Veronmaksajain Keskusliitosta pitää kuitenkin selvänä, että ainakin työmatkavähennyksen omavastuun suuruudella on merkitystä:

   ”Nykyinen omavastuu on niin suuri, että monelle pienipalkkaisessa osa-aikaisessa, epäsäännöllisessä tai muuten epätyypillisessä työsuhteessa olevalle se on ongelma. Varmasti se vaikuttaa etenkin lapsiperheissä siihen, onko työssäkäynti kannattavaa. Yhteiskunnan tulonsiirtojen ja työssäkäyvälle käteen jäävän tulon välinen ero on tällaisissa tilanteissa usein aika pieni”, kannustinloukkuja tutkinut Jaana Kurjenoja sanoo.

   Käytännössä esimerkiksi kaikki kaupunkien sisäiset työmatkat jäävät omavastuun vuoksi työmatkavähennyksen ulkopuolelle.

  Vähennyksen työllisyysvaikutuksiin uskoo ainakin valtiovarainministeriön valtiosihteeri Raimo Sailas, joka viime vuonna esitti kuuluisassa ”Sailaksen raportissaan” vähennyksen omavastuun pienentämistä juuri työllisyyssyistä. Sailas ehdotti myös vähennyksen yksinkertaistamista niin, että sen suuruus riippuisi pelkästään työmatkan pituudesta.

   Hallitusneuvos Kirsi Seppälän mielestä pitäisi käydä keskustelua myös siitä, miten paljon yhteiskunnan ylipäätään täytyy osallistua pitkiin työmatkoihin, ”kun ihmiset kuitenkin voivat myös tehdä valintoja”.

   Ympäristöhallinto puolestaan muistuttaa, että pitkien työmatkojen kulkemisesta syntyy ympäristöhaittoja ja että liikenneyhteyksien paraneminen on lisännyt kulkemista.

   Kansalliseen ilmasto-ohjelmaan liittyvässä selvityksessä jopa esitetään, että työmatkavähennys on voimakkaasti ”hajauttanut yhdyskuntarakennetta erityisesti Helsingin ympäristössä ja muilla kasvavilla kaupunkiseuduilla”.

   Mutta ovatko työmatkat tässä syy vai seuraus? Pääkaupunkiseutu ei pysty nykyäänkään hallitsemaan asuntomarkkinoitaan ja rakentamistaan. Mitä tapahtuisi esimerkiksi asuntojen hinnoille ja kunnallisille palveluille, jos työmatkalaiset vaikkapa vain kehävyöhykkeen reunamilta pyrkisivät asettumaan seudun ytimeen?

Ulla Simola, Taloustaito, Veronmaksajain Keskusliitto ry:n  jäsenlehti

Lähteinä käytetty myös: Arja Jolkkonen, Ari Jolkkonen, Tiina Soininen: Pitkät työmatkat ja työn kuormittavuus, Joensuun yliopisto 2003

Ville Helminen, Mika Ristimäki, Kari Oinonen: Etätyö ja työmatkat Suomessa, Suomen ympäristökeskus 2003

Lue myös: Paljonko hyödyn työmatkavähennyksestä?

Voit lähettää tekstin tekijöille Veromaksajain Keskusliitto ry sähköpostina palautetta.


[Etusivu]    [Artikkelit]    [Kuvastot]    [Linkit]

Tämä kirjoitus on julkaistu Veronmaksajain Keskusliitto ry:n jäsenlehdessä Taloustaito 16.08.2004